Hylkäykset ajoittuvat melko tasaisesti pitkin 60-luvun loppua ja 70-lukua, ja liikenneosaston kirjoista kaikki jäljellä olleet Kisko-Kallet poistettiin vuonna 1978. Tämä lienee varsin pitkälti ajankohta, jolloin kaupallisessa liikenteessä tehtävä vaihtotyö niillä päättyi, tosin Siuron satamarataa operoitiin Kallella ilmeisesti noin vuoteen 1980 saakka. Sittemmin Kisko-Kalleja on ollut varikoilla ja vaunupajoilla: esimerkiksi Iisalmessa, Pieksämäellä ja Jyväskylässä noin vuoteen 1990, Imatralla vuoteen 2006 ja Turussa vuoteen 2015.
Tampella lupasi Kisko-Kallelle markkinoinnissaan maksimijunapainoksi 500 tonnia, joka vaatii kyllä varmasti täysin vaakasuoran raiteen tai mieluiten alamäen. VR on sallinut linjalle mennessä enimmillään jopa 175 tonnin junapainoja, mikä sekin tuntuu todella paljolta. Mutta jos ei kovin pitkiä ylämäkiä ole, eikä muuta liikennettä hönkimässä niskaan, niin kaipa tuolla on selvitty
Trainzissa suosittelen kuitenkin pitäytymään enintään noin sadassa tonnissa linjalla, ellei ole täysin varma omasta traktorinkäsittelykyvystään ja rataosan suhteellisesta tasaisuudesta. Kaarteen pureminenkin alkaa olla näin kevyellä kinnerillä jo täysin mahdollisesti liikkeellelähtöä estävä tekijä näinkin pienillä junapainoilla 
Hauskana knoppitietona mainittakoon, että Kisko-Kallella oli nostettavat kytkimet paitsi molemmissa puskinpalkeissa, myös voimansiirrossa. Ja toisin kuin vetureilla yleensä, Kalle on ollut täysin mahdollista sammuttaa nostamalla kytkin liian vauhdikkaasti
Tai jos jotain muuta hupikäyttöä haluaa keksiä, niin kaipa näillä voi lähteä viemään tavarajunaa Kouvolasta Kuopioon, hakea Toijalaan uutta museovaunua Ilmalasta keskellä pääradan iltapäiväruuhkaa, tai muuta yhtä innostavaa. 